Jatkan Tomin viitoittamalla tiellä:

Poolofillarini on 80-luvun italialainen Rossin Infinity -harjoituskilpapyörä, jonka osittain ruostuneen rungon silmämunat tärvelevä ja vatsaoireita-aiheuttava alkuperäinen kasarimaali sekä räikeät tarrat olivat ostohetkellä perin huonokuntoiset. Siksi päätin hiekkapuhalluttaa ja pulverimaalauttaa rungon Blaxarilla, Kokkolassa. Värisävyn valinta ei ihan osunut kohdilleen (piti olla Molteni-oranssi) eli oli oma moka ja Blaxarin työnjäljessäkin oli hieman toivomisen varaa – mutta eipä puhallus&maalaus paljon maksanutkaan. Kuvasin alkuperäiset tarrat, piirsin ne tietokoneella uusiksi ja tulostutin ne muotoonleikattuna. Tämän jälkeen kasasin (iso kiitos Kokkolan Sheldonille avusta) pyörän retrokilpurihenkiseksi käyttöpyöräksi ja annoin sen synttärilahjaksi vaimolleni. No, mm. liian pitkästä vaakaputkesta johtunut epäergonominen ajoasento sekä uusien projektien hankkiminen aiheutti pyörän käytön hiipumisen…

Halusin testata vanhaa 62-senttistä pienempirunkoisempaa poolopyörää joten tämä autotallissa käyttämättömänä roikkunut 58-senttinen sai uuden elämän pooloilukäytössä. Ja ihan hyvin se asiansa tuntuu ajavan – vaikka ei varmasti paras mahdollinen poolopyörä olekaan.

Muodonmuutos poolopyöräksi tapahtui seuraavasti: Vaihteet poistettiin ja kippurasarvien tilalle vaihdettiin Bilteman suora ohjaustanko ja gripit sekä tuplajarrukahva. Penkki napattiin kasari-Peugeotista. Muut osat on alkuperäistä Gipiemme-gruppoa. Pyörä ”pikasinkuloitiin” eli autotallista löytyneeseen Maillard Helicomatic -takapakkaan vaihdettiin ketjulinjalle 21-hampainen ratas. Etuhampaita löytyy 42 kpl. Etukiekossa on Etran muovilevystä väsätty suojus.

Kaiken kaikkiaan varsin opettavainen kokemus ensimmäiseksi projektiksi. Suurin jälkiviisaus on: ei välttämättä kannata maalauttaa runkoa vaikka ruma maali hilseilisi ja tarrat repsottaisi – niitä voi ainakin pyörää myydessä kutsua patinaksi. Alkuperäinen maali edustaa (kammottavanakin) jonkinlaista ajankuvaa – ja on alkuperäinen.